Kopotikop! Heppahulluus vain pahenee tässä osoitteessa. Saan itseni useamman kerran viikossa kiinni uppoutuneena unelmiini hevosista. Olen jatkanut harjoituksiani maanantaisin Florentinella, joka ei ole antanut mitään ilmaiseksi. Florentine on opettanut minulle paljon ja kehitystä on tapahtunut kerta toisensa jälkeen. Hän on taitava hevonen, mutta varsin jäykkä tapaus ja vaatii ratsastajalta paljon ennen kuin alkaa kulkea pehmeästi ja keskittyy. Välillä on koettu epätoivon hetkiä, mutta kova työ on alkanut pikkuhiljaa tuottaa tuloksia.
Florentinen ansiosta tahtoni kehittyä vain kasvaa koko ajan ja tällä hetkellä ei ole mitään kiirettä palata esteille. Suorastaan janoan vääntää koulua ja oppia lisää. Katsotaan josko keväämmällä alamme hypätä, mutta se tietää hevosen vaihtoa, sillä entisen esteratsun jalkoja säästetään hyppäämiseltä.
En voi olla miettimättä niitä neljäätoista vuotta, jotka olen ratsastajana hukannut. Neljäntoista vuoden kehitys on jäänyt kokematta. Niitä vuosia on kuitenkin aivan turha surra, sillä olen maailman kiitollisin, että olen noussut takaisin satulaan. Kaikella on ollut tarkoituksensa.
Toivoisin voivani laittaa tänne ratsastuskuvia, mutta käytännön syistä se on mahdotonta. Ehkä keväällä otan jonkun kameraihmisen mukaani tallille kuvaamaan menoa. Siihen saakka heppakuvia on lähinnä maanantaisin Instagramissani @katjajolie sekä näitä varustekuvia.
Olen saanut kiikuttaa kaikki vanhat kamani roskikseen. Kun neljäntoista vuoden jälkeen kaivoin kypäräni vintiltä, se näytti siltä, että on viisampaa hankkia suosiolla uusi, sillä vanha kypärä oli tainnut saada uusia asukkeja vintillä vipeltävistä pikkueliöistä. Myös saappaani olivat kirjaimellisesti räjähtäneet (jotka olen kaiken lisäksi ostanut käytettynä), mutta olen sinnitellyt niillä tähän viikkoon saakka, nimittäin toteutin vihdoin unelmani, joka minulla oli jo kolmetoistavuotiaana heppatyttönä: ostin vihdoin kunnon nahkasaappaat. Voi tätä onnea! Olen silitellyt ja ihaillut kauniita saappaita eteisessä ja lasken jo tällä hetkellä melkein tunteja, että saan kivuta ne jalassa huomenna Florentinen selkään!
Kun ikää tulee lisää, laatua alkaa todellakin arvostaa enemmän. Alusta saakka minulle oli selvää etten tule tekemään mitään väliaikaisia ihan hyviä hankintoja, sillä ratsastus tulee olemaan osa elämääni tästä eteenpäin ja haluan panostaa kestäviin, mukaviin ja laadukkaisiin varusteisiin. Kuinka epämukavat kumiset ratsastussaappaat ovatkaan – jalat eivät hengitä, varsi on liian lyhyt ja mikä ikävintä, saapas ei mukaile ja muotoudu jalan mukaan laikaan. Sama pätee kypärään, neljässätoista vuodessa on tapahtunut mieletön tuotekehitys: uudet kypärät ovat kevyitä, hengittäviä, mukavia ja huomattavasti turvallisempia kuin teininä käyttämäni turvakypärä. Vaikka vanha musta samettikypärä onkin esteettisempi, kokeiltuani uutta kypärää olin suorastaan ällistynyt sen mukavuudesta.
Tein hintavertailua nahkasaappaiden suhteen ja niitä löytyy suhteellisen edullisiakin, jopa vajaalla parilla sadalla. Keskusteltuani kuitenkin varusteasiantuntijan kanssa aiheesta, tämmöiset halvat nahkasaappaat eivät olleet enää vaihtoehto. Vähän sama kuin ostat Ikeasta lipaston, joka meinaa revetä liitoksistaan jo kokoamisvaiheessa. Olen hankkinut suurimman osan varusteistani Fredan Horse & Houndista juurikin laadukkaiden merkkien sekä asiantuntevan palvelun vuoksi. Mountain Horsen housut tilasin Viljarshopista, samoin Kingslandin talvitakin, sillä housuja ja takkeja on helpompi ostaa sovittamatta. Olen kuitenkin tykästynyt käyttämään kuivemmilla keleillä Filippa K:n ruudullista bikermallista villakangastakkia, jonka ostin jokunen vuosi sitten lempibloggariltani.
Nahkasaappaat ovat ranskalaisen Rectilignen, jotka valmistetaan tilauksesta käsityönä. Hintaa niillä oli useampi satanen, mutta kiitos muhkeiden veronpalautusten, sain saappaat itselleni joululahjaksi. Olisin joka tapauksessa säästänyt näihin sitten vaikka vuoden ja kituutellut räjähtäneillä saappaillani saatuani rahat kasaan.
Saappaita ei voi toki ihan kaikilla keleillä pitää ja siksi hankin jodhpurit ja Rectilignen mihichapsit huonommille keleille. Nyt ei tarvitse hankkia hetkeen mitään varusteita, sillä kypärä ja jalkineet kestävät oikein hoidettuna vuosikaudet. Toiset housut täytyy jossain vaiheessa hankkia, sillä epäilen hieman Mountain Horsen housujen kankaan kestävyyttä. Housut ovat muuten malliltaan mielettömän hyvät ja pidän vaaleanbeigestä väristä, vaikka vaalea väri ei toki fiksuin valinta ollutkaan.
Nahkasaappaissa kestää jonkun aikaa, että se muotoutuu jalkaan. Horse & Houndin omistaja lupasi, että voin lähteä näillä vaikka tansseihin ensimmäisenä iltana, mutta kyllä varsi on niin pitkä, että epäilen sen tekevän rakkoja polvitaipeeseen aluksi. Katsotaan huomenna kuinka käy!
Olen suunnattoman kiitollinen, että Knaperbackan ratsastuskoulu on pystynyt tarjoamaan minulle yksityistunteja kerran viikossa, monessa paikassa tämä ei olisi kesken kauden onnistunut. Halusin yksityiseen opetukseen varmistaakseni tehokkaan alun ja kehityksen. Ratsastajia on tietenkin joka lähtöön, jollekin riittää pienryhmässä ratsastaminen, toiset jolkottelevat rennosti maastossa, mutta itselläni kumpuaa nyt jostain suuri halu kehittyä ja jossain kohtaa tulee varmaan vastaan tilanne, jossa mietin miksi haluan ratsastuksen olevan itselleni niin tavoitteellista. Nostaako sieltä kuitenkin päätään halu kilpailla vielä joskus? En tiedä, haluan pitää kaikki ovet ja mahdollisuudet avoimena ja vain nauttia täydestä sydämestä tästä rakkaasta harrastuksesta, joka on minulle myös paras tapa irrottautua intensiivisestä työarjesta ja unohtaa hetkeksi kaikki muut velvollisuudet. Olen kokenut hevosen selässä syvempää keskittymistä kuin joogaharjoituksessa koskaan. Kommunikaatio hevosen kanssa on vain jotain, mitä ei voi selittää. Te heppatytöt siellä ruudun takana tiedätte aivan varmasti mistä puhun!
Kuvat Katja Kokko
The post Riding stuff appeared first on Jolie.