Minä rakastan tätä kuvassa näkyvää olentoa niin paljon, että kyynel tulee. Jos hevoisolentoa voi rakastaa näin paljon niin miltä tuntuu rakastaa ihmiselämänkumppania, voi jeesus!
(Hän torkkuu kauniina harjaussession päätteeksi.)
Mutta lässytykset sikseen. Ollaan tehty ihan hitosti työtä Nooran ja Florentinen kanssa. Ja edistytty. Viime viikolla oli pitkästä aikaa tunti, joka meni oikeasti päin lantakasaa. Pompin ja heiluin satulassa muina perunasäkkeinä, vetelin nupeista ja johdoista, mutta mikään ei toiminut. Satulan alla oleva tyyppi oli taatusti vielä turhautuneempi kuin minä, kun yritti totta vie kaikkensa tajutakseen mitä hittoa tuo tyyppi oikein haluaa. Olin aivan maani myynyt tunnin jälkeen: tähänkö tämä meidän onnellisesti alkanut yhteiselo sitten päättyi?
Kunnes tuli tämä päivä, planeetat olivat oikeassa asennossa ja pääsimme taas niin sanotusti samoille leveleille. Paremmin kuin koskaan aiemmin (sanon joka kerta niin, mutta tällä kertaa se oli oikeasti niin). Kovan työn päätteeksi tosin, jota olikin kestänyt semmoiset kolme varttia ja hiki virtasi, molemmilla. Sitten tuli Se Hetki, The Magic Moment. Se on kuin taikasauvan kosketus, bing! Hevoisesta tulee jokin ihan muu olento (yksisarvinen?) kuin se oli vielä silmänräpäys sitten ja meikäläisen avut muuttuvat täysin olemattomiksi. Itse asiassa ne ovat pääosin pelkkiä ajatuksia. Käynti. Siirtyminen raviin. Siirtyminen käyntiin. Ajatuksen voimalla, ilman että tuntuma katoaa mihinkään, ilman että muoto katoaa ja hevosenkin korvat lepattavat tyytyväisenä. Sillä hetkellä sitä liikuttuu taas aivan kyyneliin. Se hetki on niin palkitseva, että en voi käsittää sitä, halkean liitoksistani, kun ajattelenkin sitä näin jälkeenpäin. Vaikka kyse on herranjestas vain siirtymisistä.
Mitä taitureita kouluratsastajat ja kouluhevoset ovatkaan (en lakkaa paasaamasta myöskään tästä)! En voi kuin suuresti arvostaa ja ihailla sellaista taitoa ja täydellistä yhteistyötä. Kyra on suurin idolini, uskomaton nainen! Lukekaa muuten tämä juttu Matadorista ja Kyrasta. (Kannattaa varata myös paketti nessuja.)
Minun suurin tavoitteeni on tällä hetkellä löytää tuo taikasauvan kosketus Florentinen kanssa sanotaan vaikka alle puolen tunnin verkan jälkeen (kaksikymmentä minuuttia on jo huippusuoritus!). Neiti on sen verran jäykkä tapaus, että ei nyt ruveta tavoitteissa aivan rohmuiksi. Jos tänä vuonna onnistun, lupaan mennä kisoihin vuoden päästä johonkin helppoon luokkaan!
Kopotikop! Hallelujah!
Kuvat Instagramista @katjajolie
The post The Magic Moment appeared first on Jolie.