Eddien kurssi päättyi tänä aamuna vedettyyn harjoitukseen ja luentoon. Olette kuulleet nämä sanat ennenkin, mutta takana on ihanin ja antoisin joogaviikko! Huomenna on kuupäivä ja lauantaina lepopäivä, mutta odotan silti jo sunnuntaiaamua ja paluuta joogamatolle oman opettajan ohjaukseen. Eddien kurssilta sain niin paljon eväitä ja energiaa tulevaan, että tästä riittää pitkäksi aikaa!
Kurssi oli kaikin puolin hyvin antoisa ja positiivinen kokemus. Samanlaista jännitystä ei ollut kuin viime vuonna, jolloin olin Eddien opetuksessa ensimmäistä kertaa. Viime vuoden kokemuksesta johtuen en odottanut, että mysore-harjoituksessa olisin saanut juurikaan avustuksia. Enemmän odotin hyvää energiaa, jonka tiivis tunnelma saa aikaan ja harjoituksen lentoon.
Jälkimmäinen todellakin toteutui: mielestäni kurssilla oli erityisen hyvä fiilis. Kaikki ihmiset olivat leppoisia ja hyväntuulisia ja ryhmässä aisti yhteenkuuluvuuden tunteen. Viime syksynä orastavana alkanut selkäkipuni on pikkuhiljaa pahentunut ja vaikka pääsiäisenä keho avautui lisää, seurasi siitä kovemmat kivut. Voiman puute keskivartalossa. Yläkropan jumit. Monien asioiden yhteissumma. Tulin pisteeseen, jossa harjoitusta on joutunut todella miettimään uusiksi, mutta oma anatomian tuntemukseni ja kehon terapeuttinen hoitaminen eivät ole minulle niin tuttu alue, että tietäisin automaattisesti mitä minun tulee harjoituksessa muuttaa muuten kuin unohtaa kaikki taaksetaivutukset toistaiseksi.
Olen huoltanut kehoani Ville Saarisen hieronnassa, joka on erittäin suosittu joogien keskuudessa. Villen käsittely on helpottanut vaivoja. Olen saanut hyviä vinkkejä muutamalta eri joogaopettajalta, mutta silti se jokin juttu on edelleen puuttunut. Ja sen sain Eddieltä.
Eddie huomasi selkäkipuni kurssin toisena päivänä vedetyssä harjoituksessa ja kaikkina kolmena mysore-päivänä sain häneltä yksityiskohtaisia neuvoja harjoitukseeni, liudan terapeuttisia ja selkää vahvistavia liikkeitä sekä luvan keventää harjoitusta juuri sen mukaan miltä kehossani tuntuu (kuten aurinkotervehdyksissä käydä vatsalleen punnerrusasennon jälkeen sekä jättää tarvittaessa aurinkotervehdysten B osa kokonaan väliin). Joogaterapiatunneilla teimme paljon erilaisia liikkeitä, jotka vahvistavat selkää, auttavat kehoa balanssiin, helpottavat piri formis-hermon kipua, lonkkakipuja sekä monia muita joogeille tuttuja vaivoja.
Olen tehnyt koko viikon näitä terapeuttisia liikkeitä iltaisin sekä ennen harjoitusta ja lisäksi vahvistanut vatsalihaksia. Huomaan jo nyt, että jotain tapahtuu vaikka kipu ei olekaan vielä poissa. Nyt ei tunnu lainkaan oleelliselta edes miettiä missäköhän vaiheessa voin alkaa jälleen tekemään taaksetaivutuksia, vaan kehon pitää antaa parantaa itseään niin kauan kuin se tarvitsee aikaa siihen. Tästäpä saankin heti aasinsillan Eddien luentoihin, jotka olivat yksinkertaisesti sanottuna aivan mahtavia.
Eddiellä on hämmästyttävä määrä tietoa hindulaisuudesta, intialaisesta kulttuurista, joogafilosofiasta, sanskritinkielestä, kvanttifysiikasta ja kaikesta mikä yhdistää näitä asioita. En kykene mitenkään referoimaan tai tiivistämään luentojen sisältöä, sillä monia asioita kelailee ja pähkäilee mielessään vieläkin. Vaikea edes sanoa mikä on luentojen aikana tehtyjen oivallusten jättämä päällimmäinen tunne. Varmasti eniten kohdistan ajatuksiani tällä hetkellä sen muistamiseen miksi teen tätä harjoitusta. Se on hassua kuinka sitä pysähtyy miettimään juuri silloin, kun kohtaa kivun tai jonkin muun haasteen elämässään.
Minulle jäi myös mieleen hyvin Eddien sanat siitä, että olemme kaikki näillä luennoilla, tällä kurssilla ja joogamatkalla siksi, että ulkoiset asiat eivät tee meitä onnelliseksi. Ei työmme, materia mitä omistamme, asema jossa olemme. Päinvastoin, pyrimme eroon näistä meitä rajoittavista asioista, sillä etsimme vapautta ja rauhaa.
Viime aikoina olen ollut väsynyt suuresta työmäärästä. Se ei ole lopullista, tiedän sen. Siksi koitan keskittyä siihen, etten kiinnittäisi ajatuksiani suureen työmäärään ja stressiin. Tästäkin oli luennolla hyvä esimerkki: kun mieleemme nousee ajatus, sen sijaan, että tekisimme sille heti jotain tai takertuisimme vellomaan siinä, ajatukseen kannattaa kohdistaa rauhaa ja antaa sen olla. Rauha luo ympärillemme, mieleemme ja sydämeemme tilaa, jossa on hyvä olla ja sieltä ne ratkaisutkin ja luovuus syntyvät. Kun antautuu tuntemattoman tai maailmankaikkeuden vietäväksi eikä yritä väkisin hallita.
Luennot antoivat siis hyvin paljon pohdiskeltavaa tämän hetkiseen elämäntilanteeseen. Jolie vie juuri nyt elämästä erittäin suuren osan ja suuri unelma se onkin meille. Mutta päinvastoin kuin ehkä joku saattaisi kuvitella, ei Jolie missään nimessa ole asia, joka tekisi minua yksinään onnelliseksi. Sen lisäksi haluan elämässäni muitakin asioita. Se on yksi niistä asioista, joka vaikuttaa onnellisuuteeni ja elämäni laatuun, mutta se ei ole kuitenkaan koko elämäni keskipiste. Olen aiemminkin kirjoittanut, että toivon elämääni luovaa joutilaisuutta ja rauhaa, mielen vakautta. Se ei kuitenkaan löydy ulkoapäin vaan on lähtöisin syvältä itsestä. Sitä häiritsevät monet tekijät omassa mielessä ja siksi lienen tällä joogamatkallani.
Olen kiitollinen tästä joogakurssista, se olisi mielellään saanut jatkua pidempäänkin. Hyvät joogavibat tunnistaa kyllä siitä, että harjoituksen lopussa toivoo ettei harjoitus vielä loppuisi.
Kuvat otti kamerallani Petri Räisänen. Kuvien lainaaminen edellyttää lupaa allekirjoittaneelta. Keskimmäisessä kuvassa opettajani Maarit supta kurmasanassa.