Florentine työnsi silkkiturpansa karsinan raosta tervehtiäkseen minua. Niin se tekee kaikille. Alan olla niin rakastunut tuohon otukseen, että sydämeni meinaa pakahtua. Hevosen tuoksu on yksi maailman parhaimmista ja silkkinen turpa maailman ihanimman tuntuinen.
Meillä oli aivan mahtava tunti tänään. Olen niin ikionnellinen, että Florentinen ja minun välille on syntynyt yhteys. Olen kehittynyt todella paljon tässä lyhyessä ajassa. Tänään hinkkasimme jälleen aivan perusasioita: nopeita siirtymisiä käynnistä harjoitusraviin ja takaisin (Florentinen ravi on maailman kamalin). Sitten laukka-käynti-siirtymisiä. Miten käynti-ravi-siirtymisistä voikaan saadaan näin suuren ilon? Olin aivan suunnattoman innoissani niistä ja siitä mahtavasta tunteesta, kun hevosen saa pehmeäksi ja avuille. Koko eläin siinä alla muuttuu aivan täysin, selässä oleminen on aivan taivaasta ja koko työskentely muuttuu joksikin aivan muuksi kuin nihkeäksi vääntämiseksi. Ja hitto vieköön, se on vasta alkua!
Olin tänään niin keskittynyt, että aloin näkemään ympyrämme uraa aivan eri tavalla kuin aiemmin. Välillä unohdin olevani maneesissa ja koko Knaperbackassa, tuntui kuin olisin kuullut vain Nooran äänen ja käskyt ja totellut Florentinen kanssa mitä Noora sanoi. Jos sain palkinnoksi tämmöisen ilon neljäntoista vuoden tauostani, olen kiitollinen, että aikoinani lopetin, jotta sain palata.
Tänään se sitten vihdoin tapahtui istuessani bussissa takaisin kohti Helsinkiä. Silmäni täyttyivät kyynelistä ja täyttyvät vieläkin, kun kirjoitan tätä. Tiedättekö sen tunteen, kun jotain haluaa ja rakastaa elämässään niin paljon, että joka ikinen soluhiukkanen, verihiutale ja atomi kehossa täyttyy sen asian tuomasta ilosta, onnesta, rakkaudesta ja läsnäolosta? Lopulta tuntee itsensä vain totaalisen pieneksi ja antautuneeksi tuon suuren asian edessä. Asiat tuntuvat vain niin Oikealta, ettei mitään kysymyksiä enää ole. Tuntuu, että sydän on aivan auki ja siihen virtaa valtoimenaan lisää tuota ihmeellistä tunnetta. Silmäkulmat kostuvat väkisinkin!
Vielä kaksi ratsastustuntia jäljellä ennen Intian reissuani, jonka myötä hevosteluun tuleekin kolmen viikon tauko. Saapa nähdä muuttuvatko joogalomat tulevaisuudessa hevosiin. Ainakin koko joogaharjoitus on muuttunut: harjoittelen, jotta voin tulla paremmaksi ratsastajaksi. Joogaharjoituksessa eteneminen sen sijaan on asia, joka tapahtuu, jos tapahtuu. Ja tiedän, että kun asia on näin päin kohdallani, se on juuri oikein.
Kuvat Instagramistani @katjajolie
The post Together again, my love appeared first on Jolie.