Joulujoogat on nyt joogattu ja puurot masussa sekametelisopan saattelemana. Pete veti tänään Annankadulla ohjatun ykkössarjan, jonka jälkeen tarjolla oli joulupuuroa.
Kahden viikon intensiivin jälkeen ja täpötäyden salin energioissa harjoitus sujui kepeästi. Vaikka aluksi epäilin intensiivin olevan vähän liikaa tähän hetkeen, takana onkin todella antoisat kaksi viikkoa. Sain työstää uusia asanoita mukavasti ja oli todella hyvä ratkaisu lyhentää ykkössarja supta kurmasanaan. En usko, että olisin jaksanut kahta viikkoa tehdä täyttä ykköstä ja siihen kakkosen asanoita päälle. Katsotaan miten jatketaan Maaritin kanssa.
Yöunet palasivat ja niihin minulla on vielä pari hyvää konkreettista vinkkiä, joista kerron myöhemmin. Kaiken kaikkiaan intensiivin jälkeen on todella hyvä olo. En löydä oikeaa sanaa kuvaamaan sitä. Seesteinen. Kepeä. Kiitollinen. Ja jostain syystä mieleni tekee sanoa pirskahteleva. Inspiraatiosta ja uteliaisuudesta pirskahteleva.
Kun sain lisää asanoita kakkossarjaan huomasin aluksi tunteissani melankolisia piirteitä. Kuuntelin melankolista musiikkia ja luin surumielistä kirjaa. Olin jostain syystä alakuloinen. Sitten tulivat väsymys ja univaikeudet. Lopulta tämän viikon aikana väsymyksestä ei ollut tietoakaan. Niinäkin päivinä, kun olin nukkunut vähemmän, olin energinen ja hyvän tuulinen, mutta oloni oli kuitenkin maadoittunut.
Taaksetaivutukset vaikuttavat nimenomaan sydämen alueeseen, tunteisiin ja sydänchakraan. Kaivoin netistä tietoa vaikutuksista, sillä halusin varmistua etten vain kuvittele kaikkea. Taaksetaivutukset ovat todella hyvää vastapainoa elämälle, jossa keskitymme pääosin eteentaivutuksiin. Koko ykkössarjassahan on valtavasti eteentaivutuksia. Ja normaalissa elämässä. Jos pudotat avaimet lattialle, kummarrut eteenpäin nostamaan ne. Taaksetaivutukset ovat epämukavuusalueelle astumista, avautumista.
Kun kelaan koko syksyä taaksepäin, vahvistuu yhä enemmän tunne siitä, että minulle sopii parhaiten harjoittelu viisi tai kuusi kertaa viikossa. Liian vähällä keho menee tukkoon, rytmi sekaisin, tulee kipuja sekä univaikeuksia ja harjoitus takkuilee jumeja availlessa. Liian paljolla en taas ehdi palautua. Kuusi harjoitusta joka viikko on liikaa vielä. Säännöllisyys on avain keveään ja hyvältä tuntuvaan harjoitukseen.
Tänään meidän piti inventoida putiikkimme varasto. Olisi pitänyt kuunnella intuitiota ja suunnitella päivä jo aluenperinkin uuden vuoden aatolle. Kassajärjestelmämme nimittäin oli sitä mieltä, että joululoma alkaa nyt, inventaariot ehtii myöhemminkin. Suuntasimme siis koko konkkaronkalla Fleuristeen brunssille.
Nyt olen vetänyt jo villasukat jalkaan ja Limingantieltä kantautuu kuorolaulussa Kulkuset. Maailmassa ei ole Kumpulaa parempaa paikkaa tälle joululle. Sain jouluksi vieläpä uuden kaverin, Essi-enkelimme virkkaaman. Jutta sai samanlaisen, mutta keltaisen. Kamut on kuulemma just niinkuin minä ja Jutta, vähän kajahtaneita pöhkyliittejä.
Jutan sanoja lainatakseni, meikä muuttuu nyt vanukkaaksi ja ojentaa käpälät kohti kattoa minttujalkakylvyn kautta!
Kaunista joulua murukkelit <3
Ylin kuva täältä.