Valitsen Terre d’Ocin korurasiakaritevoin voittajan heti, kun olen ennättänyt koota kaikki juttuvinkkinne yhteen. Ihania vinkkejä, joista sain paljon uutta inspiraatiota, kiitos niistä.
Karite-linjaan tuli tällä viikolla paljon uusia ihanuuksia. Ne ovat niin kauniita!
Pari päivää sitten meille saapui myös uusi sarja, ranskalainen Patyka. Saatte pian hypistellä, kunhan incit on laitettu verkkokauppaan ja hyllyt järjestetty. Patyka on huippu. Laadukas ja kaunis. Kokeilin sarjan kaikkia putsareita ja nyt tiedän, mitä tarkoittaa ihon puhdistaminen. Patykat tuoksuvat ihanasti. Miedosti, mutta vivahteikkaasti. Sarja on kalliimpi, mutta hintansa väärti. Saatte pian lukea lisää Essin kirjoittamana. Minä olen Patyka-taivaassa.
Nyt olen pakotettu olemaan sänkytoipilas. Koska en kuunnellut kehoani, sairastuin. Tauti on pahemman sorttinen sitten naismuistiin. Takana on kuumehouruinen yö. Kurkussani rehottaa kaktus. Toipuminen vaikuttaa olevan erittäin hidasta.
Joku teistä kysyi juttutoiveissa, että miten olen aina niin positiivinen ja elämänmyönteinen. Ehkä tämä lienee sopiva hetki kirjoittaa pari sanaa aiheesta.
Kun tämä tauti iski, olisin tietysti voinut ärsyyntyä siitä ja manata sänkypotilaana oloa. Voisin lääkitä itseäni särkylääkkeillä ja Finrexinillä ja odottaa taudin parantumista, jotta voisin taas jatkaa töitä ja pääsisin takaisin joogamatolle.
Sen sijaan, että koin minkäänsorttista *itutusta, olin kiitollinen. Kehoni on lähettänyt minulle viestejä jo jonkin aikaa, että nyt käydään kierrosten yläpäässä. Rutiineja on kuitenkin hyvin vaikea muuttaa yhdessä yössä, kun tavat ovat lähtöisin jostain syvältä systeemin sopukoista. Vaikka tieto siitä, että jotain pitää muuttaa on, ei se ilmene vielä konkretian tasolla.
Viimeistään tauti pisti stopin kaikelle. Ei ole yksinkertaisesti vaihtoehtoja kuin maata peittokasan alla ja vain olla. Pysähtyä totaalisesti ja tuijottaa kattoa. Kipu kertoo ettei näin ole hyvä, älä siis jatka toimintaasi tällä tavalla.
Olen todella kiitollinen viisaalle keholleni tästä. Niin kiitollinen, että kehoni ansaitsisi kunnon muiskautuksen. Tämä totaalisen pysähdyksen tila on mahdollisuus opetella toimimaan uudella tavalla. Vaikka nyt röhnötän peittojen alla kaulahuivi kaulassa, olen iloinen siitä, millaiseksi arkirutiinit tulevat jonain päivänä muodostumaan, kunhan tutustumme kehoni kanssa taas paremmin.
Täälläpä nyt siis lepään ja luen Ayurveda-opasta naisille. Mahtava kirja. Suosittelen lämpimästi, jos saat jostain käsiisi. Kirja ei opasta vain kehon kuuntelussa, vaan kaikessa: kehon, mielen ja sielun tasapainossa. Yhteys todelliseen itseemme on kaiken hyvinvoinnin perusta, jota meidän tulisi helliä.
Olen lääkinnyt itseäni tuorepuristetulla mehulla. Veriappelsiinia, porkkanaa, greippiä ja inkivääriä. Four Sigma Foodsin Instant Immunityllä ja Green Honeylla. Hopeavedellä, propoliksella ja auringonhattu-uutteella. Tietenkin mieli tekee juuri nyt Karkkikauppa Sweetheartin salmiakkikolaa, vanhan ajan merkkareita ja raakasuklaata. Haaveilen tuoreen ruusukimpun tuoksusta ja löysin suosikkiruokablogeistani tusinan verran herkkureseptejä. Se on hassua, että aina kun sairastaa, herkkuhammasta kolottaa. Tosin herkkuhampaan kolotus on myös merkki häämöttävästä toipumisesta.
Palatakseni positiivisuuteen ja siihen, että on sinut itsensä kanssa (joku mainitsi kommenteissa tämänkin), sanoisin, että olen sinut oman epätäydellisyyteni ja keskeneräisyyteni kanssa. Olen vasta kolmekymppinen. Viisauteen on vielä matkaa.
Kuvat Pinterestistä.